Matka alkakoon!

Kun katson ikkunasta, oikealta tai vasemmalta puolelta, näkyy vain sinistä. Taivaansinistä. Muutama valkea pilvenhattara. Aurinko pilkottaa ja näyttää, että koneen alumiinikuoren toisella puolella on lämmin ja kesäinen keli. Sen sijaan siellä on -50 astetta. Hämmentävää.

Olen totaalisen jumissa tässä ahtaassa purkissa, joka jollain ilveellä pysyy ilmassa. 
Tarjottimella on lasi, johon olen sekoittanut valkoviiniä ja spriteä. Maistuu hyvältä, vähän kuivalta mutta raikkaalta. Nostan maljan itselleni ja kapteenille. Kone pysyy so far hienosti ilmassa ja mulla riittää vielä pakaralihaksia. Elokuviakin on. Ja musiikkia. Ja tyhjä arkki, jolle kirjoittaa. Kaikki hyvin.

Ollaan tultu Helsingistä Lontooseen ja nyt siis istutaan Virginin lennolla Lontoosta Los Angelesiin. Olutta on kulunut pojilla muutama kipale, me tytöt maistellaan sivistyneesti vuoroin viiniä, vuoroin alkoholittomia juomia. When the wheels touch ground, niin kuin Dave Grohl laulaa, otetaan auto alle ja lähdetään ajamaan kohti San Franciscoa. Tuota lapsuuteni unelmaa, jossa astelen rehvakkaasti kannukset kopisten, stetsoni vinossa, revolveri vyöllä ja hillbilly-heinä hampaiden välissä saluunan ovista sisään ja tilaan viskipaukun. Jossa ylpeä, tummanruskea raudikkoni pärskähtelee ulkona ja ottaa muutamia levottomia askelia valmiina laukkaan heti, kun hyppään satulan nupista toisella kädellä kiinni pitäen selkään. Jossa hevoseni takajaloista nousee sankka hiekkapilvi, kun se kiihdyttää täyteen vauhtiinsa. Jossa country soi ja aurinko porottaa.

Mitäs tässä, 8 tuntia lennetty ja kaks vielä jäljellä.

Koska kyllähän se tiedetään, että Amerikassa kaikilla on unelma. Minun unelmissani Tyyni valtameri on juuri niin sininen kuin kuvitelmissani. Unelmissani koen haaveeni sen rannoilla. Unelmissani löydän itestäni sen hiekkadyyneillä jotain uutta. Unelmissani olkapääni punoittavat ja nauru raikaa vuokra-autossa, kun neljä suomalaista päästä pideltävää, hulvatonta ja elämästä nauttivaa matkaajaa ajaa kohti auringonlaskua pitkin Ameriikan raittia, joka ei koskaan lopu. Unelmissani.

Kolmen viikon päästä muistoissani.
Koska tällä jengillä unelmat tapahtuu, kun ne elää todeksi.

Ja mehän eletään.