Ajamisen nautinto

Tuuli kuiskii poskilla, aurinko lämmittää kasvoja, kesän tuoksut tulvivat nenään. Vaikka tämä kesä on ollut ilmojen puolesta lähinnä vitsi, löytyy onneksi edes muutama päivä, jolloin pääsee hetkeksi nauttimaan siitä, että saa tuntea itsensä kunnolla vapaaksi. Minä en tunne sitä samanlaista tunnetta missään muualla kuin kaksipyöräisen selässä.

Mun pyörän nimi on Hulk.

Ei ole samanlaista ajaa ja istua kyydissä. Ajaessa tunnet pyörän voiman, kuulet, kuinka kone kiihdyttää itseään vielä kovempaan vauhtiin. Käännät kahvaa, ja moottori ulvahtaa. Tuulenvastus kovenee ja tiedät, että nyt mennään kovaa. Kallistat vartaloasi hiukan, ja mopo kallistuu myös. Se tottelee pienintäkin ohjaustasi, liikettäsi. Se on osa sinua. Tai vastaavasti voit ajaa hiljaksiin, nautiskella maisemista ja fiilistellä pärinää, ihmisiä, ajamisen riemua. Sitä että sinä määräät, mitä allasi oleva kone tekee. Ajaessasi olet elossa.

Gremlin bell nappaa pahat henget tiestä.

Kyydissä istuessa ajamista ei kannata miettiä. Jos hyppäät takaritsalle on paras, että luotat kuskiin. Takapenkillä voit nauttia kiireettömyydestä ja katsella ympärillesi - Suomen kesä on lämpötiloista huolimatta kaunis. Ajatukset voit nollata täysin, sillä takana ei tarvitse miettiä mitään.

Ajeltiin pärrällä Mojaven autiomaassa, lämmintä +45!

Kuumaa on kaikki tässä kuvassa.

Minä pidän ajamisesta, mutta Villen kanssa on kivempi istua kyydissä. Laittaa kädet toisen vyötärön ympärille ja nojautua hieman eteenpäin, lähemmäs. Vaikken aja itse, kuulen kuitenkin samat tuulen supinat ja heinien kuiskaukset, kuulen lintujen laulut ja puiden tarinat. Tunnen saman auringon ja näen saman taivaan. En ole yhtä vapaa päättämään minne menen, mutta menen enemmän kuin mielelläni sinne minne toinen puoliskonikin.

Villen Harrikka, jossa on mulle oma penkki takana,

Minusta on ihanaa romantisoida itseni lapsuuteni lempiohjelman kaltaiseksi prätkähiireksi: siistiä kuvitella olevansa nakkisämpylöistä ja kotikaljasta pitävä Vinski. Mutta yhtä siistiä on välillä olla se takaritsan mopotyttö, jonka oikeuksiin kuuluu yrittää pussata kuskia poskelle vähintään kerran jokaisella ajolla - huomatakseen taas, että kypärä on tälläkin kertaa tiellä.