Elettyä elämää

Minä olen 27-vuotias, ja tämän vuoden synttärini ovat jo menneet. Se tarkoittaa, että olen elänyt nyt jo yli 27 vuotta. Se taas tarkoittaa, että minulla on menneisyys. Jotain on tapahtunut tämän 27 vuoden aikana. Isoja juttuja, pieniä juttuja, kaikenlaisia juttuja. Olen nähnyt, olen kokenut, olen elänyt. En ole kaikkiin menneisyyteni tapahtumiin tyytyväinen, mutta on lohduttavaa, että voi itse päättää elämästään. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuutta voi elää eri tavalla, jos niin haluaa.

Kaikilla meillä on menneisyytemme. Jollakin se on rosoinen - jopa niin, että sen muisteleminen voi tehdä kipeää. Joillakin se on pehmeän pumpulinen, pyörryttävän onnellinen. Joillakin taas on saattanut, kuten mummini sanoisi, mennä valmiissa kokonaisuudessa jossain kohtaa sääpuoleen. Lopputulos on kuitenkin varsin hyväksyttävä. Jokainen meistä on elänyt elämänsä omalla tavallaan, tehnyt omat virheensä ja vastaavasti myös onnistunut. Joitakin hetkiä on ihana muistella, jotkut haluaa unohtaa.

Valloittavan huikea työystäväni (kaveri ei riitä tähän, olkoonkin kuinka vakiintunut termi tahansa) sanoi kerran, että menneisyyttä ei tarvitse hävetä. Asiat, jotka olet joskus tehnyt ja jotka ovat tuntuneet silloin hyviltä ideoilta, ovat voineet paljastua ajan myötä aivan vääriksi. Niissä ei ole kuitenkaan tehnyt mitään väärin, on elänyt sitä hetkeä. Ja miten ihminen oppisi paremmin kuin virheistään. Joskus voi nimittäin käydä niin kuin Imagine Dragons laulaa:

When your dreams all fail

And the ones we hail

Are the worst of all

And the blood's run stale

Menneisyyteen liittyy lisäksi se, mitä muut meistä ajattelevat tai tietävät. Juorut kulkevat nopsaan, nopeammin kuin tosiasiat. Myönnän, että vaikkei minusta mitään juoruja kai liikkunutkaan (ei ainakaan mun korviin koskaan kantautunut), niin omalla tavallaan oli aika helpottavaa jossain kohtaa elämäänsä vaihtaa kaupunkia. Kuviot ja piirit muuttuu, ja se on yhtä aikaa sekä jännittävää, ahdistavaa, kaihoisaa ja samalla vapauttavaa. Muhun jotenkin natsaa nää Mikko Pohjolan lyriikat, vaikkei kirjaimellisesti kosketakaan. Mut jollain tavalla kuniisti sanottu.

- - tiedän

itseni löytävän kaukaa sieltä

missä sun nimesi ei tarinoissa kierrä

Tai kai tätäkin voi kirjaimellisesti ajatella, poikkiksesta kuulee välillä kaikenlaisia tarinoita,  kerta sen huudeilla asutaan. Itellä on onneksi oma vapaus kaukana niistä ihmisistä, joita pitää moikata kassajonossa kohteliaisuudesta, vaikka ei muuten yhtään kiinnostaisi.

Jännää ajatella, että kun kohta lähden ihanan Annin kanssa ruokatreffeille, se on vielä tulevaisuutta, mutta aivan pian jo menneisyyttä. Aika menee niin nopeasti. Täytyy elää tulevaisuus niin, että sitä menneisyyttä on sitten myöhemmin kiva muistella :)