Minun ihoni voisi kertoa monta tarinaa.
Minun ihoani on silitelty. Se muistaa hellän kosketuksen, kun olen ollut lapsi ja äidin sylissä. Se osaisi kertoa, miltä tuntuu olla ehdoitta rakastettu, turvassa. Se osaisi kertoa ilon, kun paljaat polvitaipeet painuvat vasten isin hartioita ja tunteen, kun on ensimmäistä kertaa korkeammalla kuin koskaan.
Minun ihoni muistaa lämmön, jolla sitä on hoidettu. Pyörivät liikkeet, kun siskot levittävät rasvaa ihottumaan kyynärtaipeessa. Minun ihoni muistaa, miltä tuntuu, kun painetaan viileä ratamon lehti vereslihalle rikkoontuneseen ihoon. Se muistaa, miten siitä on pidetty huolta.
Minun ihoni osaa kertoa, kuinka äidin rakkaus on vaihtunut toisenlaiseen rakkauteen. Se värähtää muistosta miltä tuntuu, kun poikaystävä kuljettaa sormenpäitään sitä pitkin. Minun ihoni osaa kertoa, miten pienellä, hellällä kosketuksella naisen saa tuntemaan itsensä kauniiksi.
Minun ihoani on myös nipistelty. Sitä on raavittu, lyöty, pistetty ja puristettu. Minun ihoni on varautunut. Se muistaa, että sitä voidaan myös satuttaa. Minun ihoni voi myös kertoa, miltä tuntuu pelätä.
Mutta minun ihoni ei kerro näitä tarinoita muille. Se muistuttaa minua niistä auringon säteiden lämmittäessä ja kuiskaa ne minulle vaatehuoneen pimeimmässä nurkassa.
Se on minun ihoni.
Iho jossa elän.
